Mies astelee pianon luokse
suoristaa kauluksensa.
Valmistautuu täyttämään yleisön odotukset.
Sormet siirtyvät koskettimille
mutta mieli on jossain muualla.
Tähtitarhojen toisella puolella
jossakin missä olevaisella ei ole muotoa
ajatuksella ei tilaa syntyä.
Paikassa, jossa ei ole oikeaa tai väärää
mustaa tai valkoista.
Kaiken ollessa yhtä
ja silti irrallista.
Hetki hiljaisuuden
ja mies ryhtyy soittamaan.
Pian yleisön edustajat palaavat tyytyväisinä
kuplansa heille muodostamaan turvaan;
silmin auennein kiinni muuratuin.